Sitä on moneen lajiin. 

Mä oon pitkään haaveillu että ku ois joku telkkarisarja mihin jäis oikeen kunnolla koukkuun. Ois kiva lösähtää illalla sohvalle ja kattoo vaan telkkaria eikä tarttis miettiä yhtikäs mitään muuta. 

Nyt on mainostettu sitä neloselta tulevaa Mustat Lesket sarjaa ja että alkaa se toinen kausi. Mä ajattelin että tossa se on! Tota mä alan kattoa!

Eka kausi meni täysin ohi ja aattelin että mä kattelen ne sitte netistä et pääsen kärryille mitä siinä on tapahtunu. Siitä se sitte lähti. Mä tykkäsinki siitä niin paljon että oon kulkenu joko kännykkä tai tietokone sylissä jokasessa mahdollisessa välissä ja vaan tuijottanu sitä. Ja eihän se nyt tietty riittäny se eka kausi, piti kattoa toinenki heti netistä. Voi hemmetti! Yöunet on jääny ihan liian lyhkäsiks, välillä oon valvonu kahteen yöllä ja aamulla tietty ylös ja töihin. Tää kuvaa just niin mun luonnetta ettei sitä malttia oo sitte välillä yhtikäs hiukkaa. Saas nähdä että missä kohtaa kosahtaa omaan nilkkaan tää valvominen, väsyttää mut vielä oon voinu ihan hyvin. Paremmin ku viime viikolla. 

Lääkkeitä oon alkanu vähentämään. Otan noista yrttipillereistä nyt enää puolta normaalista, pienensin myös sitä yrttitippaa puolella ja otin serrapeptaasin takasin käyttöön. Jänskä juttu että kun serra tuli takas niin jalkojen maitohapoilla oleminen vähenty heti. Eli mä jaksan kävellä nyt paljon enemmän, hihii!

Nyt mulle on alkanu tulla myös ihan pakonomanen tarve rueta harrastamaan jotakin. En vaan yhtään tiedä että mitä se olis? Vinkkiä? Jotakin vastapainoo hevostyölle, ihan omaa juttua mitä pystyisin tekemään. Liian rankkaa se ei vielä voi lihaksille olla. Punttisalille haluisin mut siihen en pysty vielä. Tietty paras olis että se samalla palauttais mun motoriikkaa takasin. Nyt oon kuitenkin jo niin hyvässä kunnossa että pystyisin alottelemaan kävelylenkit mut jokapaikassa on joko liukasta tai kurasta niin ei sekään nyt oikeen vielä innosta, se vois olla sitte keväämmällä sen jonkun muun harrastuksen lisäks. Pitää netistä vähän katella että mitä mahdollisuuksia sitä oikeen olis. Tanssiminen on mun tosi pitkäaikanen haave mut sekin on vielä liian rankkaa. En tiiä...kai se oivallus sieltä jossain kohtaa kolahtaa :)

Mut jokatapauksessa, mä oon ihan tosi paljon paremmassa kunnossa nyt. Polvi ja olkapää kiukuttelee, oikeelta puolelta tietty niinku kaikki muutkin krempat melkeen aina siellä on. Muutamia kovia kipukohtauksiakin on tullu mut ne on ihan yksittäisiä enkä nyt niitä oo sen enempää alkanu miettiä. Muutaku että sattuu niin et huudan. Viimeks tuli jalkapohjaan.

En oo vielä varannu aikaa kontrollikokeisiin...jotenkin alkanu pelottamaan että jos ne arvot onki aivan päin prinkkalaa. Mitäs sitte?