Nyt petti hermo. Mun polvi kipeyty taas niin että heräilen öisin vähän väliä kun särkee niin pirusti. Nukahtaminen iltasinkin on vaikeeta. Noh, kävin lääkärissä se vois olla kuulemma kierukkavamma. Arcoxiaa vai mitä lie parempaa(?) tulehduskipulääkettä määräs ja lähete ortopedille sekä röntgeniin. Lääkäri totes kyllä itekkin että röntgenissä tuskin selviää yhtikäs mitään ja nyt mietinkin että pitäskö mun kävästä ominpäin jo nyt magneettikuvassa ja sitte ois näyttää heti tulokset ortopedille. Taas maksaa! Plääh. 

Kyllä mä tiedän ettei siellä mitään isoa vammaa ole mutta joku mättää sen verran että rajottaa mun liikkumista tosi paljon. Aina jotakin! Polvi "klonksuu" ja muljahtelee kävellessä. Tässä on oppinu jo kävelemään sen kanssa ja todennäkösesti kävelenkin nyt ihan väärin kun varon sitä kuitenkin koko ajan. 

Ja varsaa ei vieläkään. Pientä merkkiä on jo onneks tulevasta, tammamamma on räjähtämäisillään ja tosi väsyny. Näyttäs siltä kuitenkin ettei seuraavaan vuorokauteenkaan mitään tapahdu, ennätyspitkällä ollaan sen kanssa nyt. Tamma kantaa orivarsaa monesti pidempään joten nyt täällä sitte odotellaankin Pekkaa syntyväksi. Orivarsaa se ei olekkaa ennen tehny. Pekka Puupää ;) Mä oon koittanu tammuskaa rapsutella ja paijailla nyt enemmän, se nauttii meidän hellistä hetkistä niin paljon. Ja niin kyllä minäkin. Mun silmäteräni :)

Mä oon voinu muuten ihan jees, en nyt ihan parhaimmillani ole. Edelleen flunssanenkin mut nyt tuntuu että pikkuhiljaa alkais helpottamaan. Jotenkin niin kypsä taas koko borreen. Sitä vaan haluais taas unohtaa koko jutun. Hippasen toi oma terveys vaan estää sen. Oon mietiskelly sitäkin että (taas kerran) miten väärän kuvan ihminen voikaan saada. Borrea sairastava Yolanda Foster vaimikäsenytoli laittelee kuvia someen kun on jossain lomalla. Näyttää onnelliselta ja terveeltä mikä on tietty ihan älyttömän hienoa. Borrea sairastava ihminen tietää kuitenkin todellisuuden. Oon miettiny myös sitä että kuinka paljon mä oikeesti oisin valmis tän eteen tekemään. Mulla ois ollu mahdollisuuksia pariinkin otteeseen lehtihaastatteluun. En oo halunnu tätä enempää kuitenkaan tulla esiin. Ainakaan toistaseks. Siltin haluaisin ihan älyttömästi saada tätä ihmisten tietoisuuteen, varottaa! Saada tästä kärsiville oikeutta!!! Musta on tallessa pari videopätkää ja kuvaa kun oon huonossa hapessa. Jos vaikka joskus niitä jonnekkin haluan käyttää. Siinä pystyis näyttämään mitä tässä on ollu. Youtubessa on niitä videoita, siellä on yksikin sellanen mies joka saa kipukohtauksia ja huutaa, puhuu epäselvästi eikä sen tekemisessä ole oikeen mitään tolkkua. Lopulta nyyhkyttää sängyllä. Jopa mustakin se näyttää ihan pöllöltä, ihan kun sillä miesreppanalla ei ois kaikki ihan kotona. Tiiän kuitenkin just miltä siitä tuntuu. Kaikkea tässä on matkan varrella tullu katottua sieltä. Jos joku niitä haluaa kattoa niin kirjottakaa lyme disease symptoms. Niitä on siellä monia muitakin ja ihan hyviäkin tarinoita.

Mä olin tänään vähän apuna risusavotassa kun puita kaadettiin. Siellä huomas turhan hyvin miten haparoiva mä vielä olen. Tasasella maalla kävelen kun vanha tekijä jo. Tuolla kun on pieniä kantoja siellä täällä ja niitä piti väistellä niin ei ne jalat meekkään ihan sinne mihin ite ajattelis. Sitte kun oli niin märkää ja maa upotti niin mun oli tosi vaikee liikkua. No, sain mä jotain pientä kuitenkin aikaseks ja polvi kiittää siitä hääräämisestä...juu juu tyhmä minä kun sinne piti ängetä ;)