Eilen tein sellasen tempun mistä oon haaveillu pitkään! Kaivoin vanhat ratsastustamineet esiin ja menin ratsastustunnille. Hitsi mua oikeen jännitti! 

Mä näin jo kaikki kauhuskenaariot mielessä ettei mun jalat kanna enää yhtään kun tuun sieltä alas mut pyh, hyvin kintut kesti. Oikea puoli ei oikeen ollu hommassa mukana ja hevonen meinas väkisin välillä "karata ulos" oikean jalan tuelta, tai pohkeen tuelta niinku nyt ratsastajat puhuu. Mut mä olin yllättyny että pärjäsin noinkin hyvin. En mä nyt tosiaan mikään ratsastaja ole mutta perusjuttuja on tullu harjoteltua jonkun verran. Enemmän oon aina tykänny viilettää kiitolaukkaa tai lompsia hiljalleen pitkin metsäteitä. Heppa millä ratsastin on tosi herkkä kaikille avuille ja sen kanssa oli tietty senkin takia mun helpompi mennä. Ja niin varma että ihan alottelijakin pärjää sen kans joten sillä oli hyvä koittaa nyt pitkän tauon jälkeen. Mut oli ihan sikasiistii!!! Heh!

Tänään onkin sitte lihakset ihmeissään et mitäs nyt on tapahtunu..auts auts ja auts. Mutta siltin tää on niin tervettä kipua! Toi ratsastaminen tekee tosi hyvää koordinaatiolle joten tavotteena on sitä alkaa taas hiljalleen harrastamaan. Tietty toivon että saan sen verran kropan toimimaan että uskaltasin luottaa itteeni ja lähteä noitten omien ravureitten kanssa ratsastamaan. Ne on pikkasen nopeempia liikkeiltään kun nuo harrastesuomiputteratsut joten jaloissa täytyy olla voimaa ettei samantien mätkähdä maankamaralle.

Mä oon tehny tosi paljon edelleen töitä, vähän liikaakin ja kun toi ruokavalio on melko paljon pienempi nyt niin tuntuu että meinaa energia loppua ihan väkisin kesken. Tällä viikolla mulla on oikeen 2 vapaapäivää pitkästä aikaa, se tekee kyllä hyvää. 

Polvi ei oo muuksi nyt muuttunu, ehkä vähän parempi mutta edelleen kipeä. Muuten mä voin kyllä hyvin! Erittäin hyvin kun ajattelee mitä tässä on ollu viime vuosina ollu.  Niin hienoa! :)