Aikaa on taas vierähtäny tovi...

Mulla on takana tosi raskas pariviikkonen. Puoliso joutui lähtemään työmatkalle ja mun työmäärä kasvoi tietty sen myötä. Stressasin jo ennen lähtöä että miten mä täällä pärjään ja heti lähdön jälkeisenä päivänä sain kaveriks vuorokauden migreenin. Hempura. Siitä se yh-elämä käynnistyikin mukavasti...

Mun oloa ei helpottanu alkuunkaan kun paukkupakkaset tuli ja toi heti ongelmia työkoneiden kanssa, eikä myöskään se etten lopulta enää pystyny nukkumaan. Mä olin aivan sekasin jo. Ja hermo niin piukalla.

Viime perjantaina sain tuon puoliskon kotiin mutta kroppa kävi vielä niin kierroksilla etten edelleenkään saanu nukutuks. Mun lihakset oli aivan loppu, yhtenä yönä sain jo jonkunnäkösen halvauskohtauksen enkä pystyny enää liikuttamaan jalkojani yhtään. Se oli melko pelottavaa. 

Eilen otin todellisen lepopäivän ja makasin puolkoomassa sohvalla koko päivän ja välillä nukuin. Lepo auttoi ja viime yönä sain jo hyvin nukutuks. Helpotti jo paljon vaikken vieläkään oo saanu voimiani takasin. Tänään olin aamupäivän töissä mutta nyt tulin huilailemaan takasin, lihakset kirvelee ja liikkuminen on tuskallista mut sentää sitä jo jotain tuntee niissä. Pari päivää sitten ne oli vielä tunnottomat.

On se jännä miten tää tauti vaikuttaa noihin lihaksiin. Ja tietty moneen muuhunkin asiaan. Mulla jäi jo lääkkeetkin ottamatta kun ei vaan enää jaksanu keskittyä kun siihen että selviin jotenkin pakollisista hommista. Tänään koitan taas palata normirytmiin niittenkin kanssa.

Olihan mulla täällä apuakin mutta siltin on tietyt jutut mitkä pitää vaan ite tehdä. Mä myönnän kyllä senkin että oon aika huono pyytämään apua.

Huusholli on kun pommin jäljiltä ja mua ärsyttää vaan huilata. Kai tää tästä joskus taas kuntoon tulee...

Hengissä ollaan ja parempaan päin kuitenkin :)

Raivostuttava tauti siltin!!!